Toisen elämä arvosteluun

Onko kellään oikeutta arvostella toisen elämää?

Onko olemassa yhtä ainoaa oikeaa elämän reittiä?

Pelkääkö arvostelija arvosteltavaa asiaa?

Johtuuko arvostelu oman elämän tyytymättömyydestä?

"Mitä se nyt noin meni tekemään?" 

"Onko se ihan tyhmä?"

"Eikö se nyt yhtään ajattele?"

"Voiko se olla noin vaikeaa?"

Muiden ihmisten elämä. Se on niin kiinnostavaa. Miten muut kulkee omaa elämänsä polkua. Mutta mitä jos ihminen tekee asioita eri tavalla, mitä itse ajattelisit? Tekisi päätöksiä, joita et ymmärrä? Alkaa ihmetys. Eikä ihmetyksessä sinällään mitään vikaa, mutta siitä seuraava askel on arvostelu. Onko se oikein? Varsinkaan, kun puhutaan ihmisestä, jota et tunne. Ja varsinkin, jos tämän toisen ihmisen päätös ei vaikuta elämääsi millään tavalla. Onko meillä oikeus arvostella sitä? En tiedä, mutta arvostelua näkyy niin paljon, että se on jo nykyään normi. Arvostelusta seuraa paljon myös vihapuhetta, joka tuntuu kohtuuttomalta. Kuuluuko ihmistä vihata, jos hän esim. muokkaa omaa vartaloaan? Kuuluuko ihmistä vihata, jos hän päättää lähteä parisuhteesta pois? Kuuluuko ihmistä vihata, jos hän alkaa seurustelemaan aivan eri ikäisen ihmisen kanssa? Tästä seuraa se kysymys, että missä on suvaitsevaisuus? Onko kyse liikaempaattisuudesta vai siitä, ettei arvostelija tunne empatiaa muita ihmisiä kohtaan? Miksi täytyy valita arvostelunkohde esim. parisuhteen lopettaneiden osapuolten kesken? Edelleenkin kun muistetaan, että emme tunne näitä ihmisiä ja niiden päätös ei vaikuta meidän elämään millään tavalla. Olemme ehkä nähneet heistä otsikoita lehdissä taikka somessa. Asumme samalla pitäjällä ja kuulleet puskaradion kautta juttua. Jotkut ihmiset saattavat keskittyä enemmän arvostelemaan muiden elämää, mutta unohtaa siinä sivussa elää omaa elämää. Miksi?

Voisiko kyseessä olla pelko? Pelko siitä, että asia on tuntematon vieras, jota ei ole koskaan omassa elämässään kohdannut? Vai onko kyseessä liiankin tuttu asia, jonka on itse kokenut omassa tai läheisten elämässä tekevän pahaa? 

Miten on arvostelijan elämä? Väkisin tulee mieleen, onko hänen elämänsä jollain tavalla puutteellista, jonka myötä on tyytymätön omaan elämäänsä? Eli onko arvostelu oire oman elämänsä tyytymättömyydestä? Onko hänellä itsellään tyhjiö, jota hän epätoivoisesti yrittää täyttää? Kun tämä tyhjiö ei täyty, on helpompi aiheuttaa muille pahaa mieltä arvostelemalla toisten ihmisten omia päätöksiä. Onko se siltikään oikein? Vai onko kyse jostain muusta? Eikö kannattaisi miettiä omaa elämää ja antaisi muiden elää omaansa kaikessa rauhassa? Jospa se johtaisi siihen, että alkaisi tekemään omalle elämälleen jotain ja pääsisi itse eteenpäin? On aikamoista elämän tuhlausta käyttää oma kallisarvoinen aika toisten ihmisten arvosteluun. Tuleeko joku sanomaan arvostelijalle; "Kiitos sinulle, olit aivan oikeassa. Kyllä oli sitten hyvä kun arvostelit minun elämääni"?