Minä voitin pelon!
Mistä löytää voimia pelon voittamiseen?
Voi mikä tunne, kun on pystynyt kohtaamaan pelkonsa! Se on ehkä maailman paras tunne. Minä selvisin! Minä onnistuin! Tänään itselläni oli juurikin tuo fiilis. Asia, minkä uskalsin kohdata oli joululaulujen laulaminen. Appiukkoni kuoleman jälkeen laulaminen oli pitkään tosi ahdistavaa ja vaikka siitä olenkin jo aika hyvin päässyt yli kahden vuoden jälkeen, niin edelleen joululaulut ovat minua pelottaneet. Miten pystyn niitä laulamaan, kun aina tulee mieleen se, kuinka joulut eivät tule olemaan enää koskaan samanlaisia kuin ennen appiukon kuolemaa? Saattoi riittää sekin kun otin alkusoinnut pianolla ihan sama mistä joululaulusta, hanat olivat auenneet eikä pihahdustakaan saa ulos. Ajattelin kuitenkin, että haluan ensimmäistä kertaa tälle joulua edes yrittää. Päätin kuitenkin heti alkuun, ettei haittaa jos kyyneleet valuvat ja laulua ei tulisikaan. Pääasia on, että minä yritän ja annan sen kaiken tuskan tulla ulos ilman arvostelua. Istuuduin pianon ääreen ja ensimmäisenä kappaleena kokeilin "Enkelikello"-kappaletta. Ajattelin, että kyllä tämä menee, mutta niin vain se tapahtui. Pari säettä sain laulettua ja sen jälkeen laulu loppui kuin seinään. Mietin, että tähänkö tämä taas meni. Pystynkö tähän ollenkaan? Päätin olla kärsivällinen ja otin seuraavan laulun ja sama tilanne toistui. Sitten ajattelin, että annan vaan kaiken tulla ulos ja samalla toistin itselleni, ettei ole mitään hätää, olen turvassa. Sitten se tapahtui. Yhtäkkiä sainkin voimani takaisin ja pystyin laulamaan tunteikkaita joululauluja ihan helposti. Mikä fiilis! Kun olin jonkun aikaa lauleskellut, halusin vielä uudestaan kokeilla "Enkelikello"-laulua, ettei minulle jäisi siitä mitään pelkoa myöhemmin. Niin vain laulu kajahti ja koko kappale laulettu yhden yhtäkään kyyneltä. Olin onnesta soikeana! Kärsivällisyyteni palkittiin.
Edellen minulle laulaminen on aina oma haasteensa ja se jostain syystä on aina jännittänyt ja pelottanut, mutta tämä oli minulle yksi etappi. En voisi enempää olla tyytyväinen. Uskon, että kun vaan jaksan olla kärsivällinen itseäni kohtaan ja pelkoani kohtaan, selviydyn mistä tahansa. Ehkä tästä myös alkaa minun tämän vuoden jouluni ja pystyn siitä edes hitusen nauttimaan ja iloitsemaan. Toivoisin, että sinäkin pystyisit kohtaamaan oman mörkösi. Edes yhden niistä. Ole sen ystävä. Kuuntele sitä. Anna pelolle tilaa ja kerro sille, ettei ole mitään hätää. Pelkosi on turvassa. Sinä suojelet sitä, koska se on sinun pelkosi. Ei kenenkään muun.
Voi mikä tunne, kun on pystynyt kohtaamaan pelkonsa! Se on ehkä maailman paras tunne. Minä selvisin! Minä onnistuin! Tänään itselläni oli juurikin tuo fiilis. Asia, minkä uskalsin kohdata oli joululaulujen laulaminen. Appiukkoni kuoleman jälkeen laulaminen oli pitkään tosi ahdistavaa ja vaikka siitä olenkin jo aika hyvin päässyt yli kahden vuoden jälkeen, niin edelleen joululaulut ovat minua pelottaneet. Miten pystyn niitä laulamaan, kun aina tulee mieleen se, kuinka joulut eivät tule olemaan enää koskaan samanlaisia kuin ennen appiukon kuolemaa? Saattoi riittää sekin kun otin alkusoinnut pianolla ihan sama mistä joululaulusta, hanat olivat auenneet eikä pihahdustakaan saa ulos. Ajattelin kuitenkin, että haluan ensimmäistä kertaa tälle joulua edes yrittää. Päätin kuitenkin heti alkuun, ettei haittaa jos kyyneleet valuvat ja laulua ei tulisikaan. Pääasia on, että minä yritän ja annan sen kaiken tuskan tulla ulos ilman arvostelua. Istuuduin pianon ääreen ja ensimmäisenä kappaleena kokeilin "Enkelikello"-kappaletta. Ajattelin, että kyllä tämä menee, mutta niin vain se tapahtui. Pari säettä sain laulettua ja sen jälkeen laulu loppui kuin seinään. Mietin, että tähänkö tämä taas meni. Pystynkö tähän ollenkaan? Päätin olla kärsivällinen ja otin seuraavan laulun ja sama tilanne toistui. Sitten ajattelin, että annan vaan kaiken tulla ulos ja samalla toistin itselleni, ettei ole mitään hätää, olen turvassa. Sitten se tapahtui. Yhtäkkiä sainkin voimani takaisin ja pystyin laulamaan tunteikkaita joululauluja ihan helposti. Mikä fiilis! Kun olin jonkun aikaa lauleskellut, halusin vielä uudestaan kokeilla "Enkelikello"-laulua, ettei minulle jäisi siitä mitään pelkoa myöhemmin. Niin vain laulu kajahti ja koko kappale laulettu yhden yhtäkään kyyneltä. Olin onnesta soikeana! Kärsivällisyyteni palkittiin.
Edellen minulle laulaminen on aina oma haasteensa ja se jostain syystä on aina jännittänyt ja pelottanut, mutta tämä oli minulle yksi etappi. En voisi enempää olla tyytyväinen. Uskon, että kun vaan jaksan olla kärsivällinen itseäni kohtaan ja pelkoani kohtaan, selviydyn mistä tahansa. Ehkä tästä myös alkaa minun tämän vuoden jouluni ja pystyn siitä edes hitusen nauttimaan ja iloitsemaan. Toivoisin, että sinäkin pystyisit kohtaamaan oman mörkösi. Edes yhden niistä. Ole sen ystävä. Kuuntele sitä. Anna pelolle tilaa ja kerro sille, ettei ole mitään hätää. Pelkosi on turvassa. Sinä suojelet sitä, koska se on sinun pelkosi. Ei kenenkään muun.
Kommentit
Lähetä kommentti