Kelpaanko minä sinulle ja minulle?
Mistä tulee riittämättömyyden tunne?
Emmekö kelpaa omana itsenämme toinen toisillemme?
Onko riittämättömyyden tunne vain omassa päässämme?
Kun riittämättömyyden tunne valtaa ihmisen, se vie mielen todella alas. Tuntuu, ettei kelpaa eikä riitä kenellekään vaikka mitä tekisi. Vaikka pyrkisi kuinka miellyttämään muita tai yrittäisi olla vaan oma itsensä, niin silti saattaa kokea olevansa arvoton muille. Se on pelottava tunne. Eikä se välttämättä edes pidä paikkaansa. Miksi ihminen kokee riittämättömyyden tunnetta? Se saattaa johtua mm. lapsuudessa koetuista traumoista tai kokemus ulkopuolisuudesta ja hylätyksi jättämisestä esim. koulussa. Näiden suurien asioiden tukahduttamana ihminen yrittää jatkaa elämäänsä ja kokea itsensä tärkeäksi sekä riittäväksi. Ei ole mikään ihan helppo homma. Riittämättömyyden tunteen riittää laukaisemaan pieni sana, teko tai ele sekä tekemättömyys, sanomattomuus tai ulkopuolelle jättäminen toisen ihmisen tiedostamattakin. Voiko silloin syyttää toista ihmistä loukkaamisesta? Onko lopultakaan ongelma muissa, jos sinä koet riittämättömyyden tunnetta? Riippuu varmasti tilanteesta, mutta luulen, että todellinen ongelma onkin sinun hoitamattomat haavasi menneisyydestä. Se on valtava oivallus, kun ymmärtää, ettei toinen ihminen tieten tahtoen halua sinua loukata, mutta hän saattaa itsekin toimia omista haavoistaan käsin. Ja voi olla, että ihminen, joka on saanut pahoja kolhuja itsetuntoonsa, voi analysoida kaiken toisen tekemiset ja sanomiset loukkauksina. Vaikka toinen ihminen kehuisi sinua tekemästäsi asiasta, sinä saatat ajatella, että riität vain kun sinusta on hyötyä toiselle. Varsinkin, jos tämä kyseinen ihminen ei ole sinun kanssasi muuten yhteyksissä, kuin silloin kun tarvitsee sinua johonkin. Eikä ihminen välttämättä tarkoita sitä, ettet kelpaisi hänelle omana itsenäsi, vaikka hän ei olisi sinun kanssasi muuten tekemisissä. Sinä, joka koet olevasi riittämätön etkä tunne kelpaavasi muille, tiedän miltä sinusta tuntuu.
Mistä saisimme lisää ymmärrystä toisiimme ja itseemme? Emme tuomitsisi niin helposti ja antaisimme tilaa olla sellaisia kuin olemme? Paras neuvoni ymmärryksen lisäämiseen: PUHU.
Kerro, miltä sinusta tuntuu. Toinen ei voi tietää, oletko sinä loukaantunut hänen tekemisistään tai sanomisistaan vai koetko, että toinen ei huomioi sinua tarpeeksi. Kun kerrot, mitä koet sisimmässäsi rehellisesti ilman syyttelyä, olosi helpottuu ja luultavasti toinen osapuoli alkaa ymmärtää sinua paremmin. Toki voi olla vaihtoehto, että toinen ei ole valmis ymmärtämään tilannetta, mutta se ei ole sinun kontollasi enää. Vastuu on siirtynyt toiselle. Niin kuin minullekin sanottiin, toiseen ihmiseen jää siemen itämään, kun olet kertonut, mikä sinua on loukannut ja olet vetänyt omat rajasi. Siitä siemenestä syntyy joko kaunis alppiruusu, pieni rikkaruoho tai ei mitään. Et voi tietää, mitä siemestä syntyy, jos et ensin kastele sitä. Voi olla myöskin niin, että kertoessasi tunteistasi, saatat huomata, ettei vika olekaan muissa vaan tämä tunne on syntynyt automaattisesti suojellaksesi sinua. Mielesi on laittanut muistiin ne traumat, jotka tekivät sinuun ison ruhjeen ja ottaa käyttöön mekanismin, joka on pelastanut sinut aiemmin suuremmilta vahingoilta. Mielesi voi kuitenkin ymmärtää tilanteen väärin ja antaa väärää tietoa sinulle. Silloin tarvitset kärsivällisyyttä ja ymmärrystä itseäsi kohtaan. Mielesi yrittää vain suojella sinua. Ei mielesi halua sinulle mitään pahaa, niin kuin ei valtaosa ihmisistäkään. Sisälläsi voi olla pelokas lapsi, joka ei tiedä mitä tehdä ja tekee sen mitä parhaiten osaa siinä tilanteessa. Ota tämä lapsi syliisi. Anna hänen pelon valtaamana riehua, itkeä ja raivota. Pidät vaan lujasti, mutta hellästi syleilyssäsi. Kun hän kokee olevansa turvassa sekä olevansa sinulle tärkeä ja riittävä, hän rauhoittuu.
Emmekö kelpaa omana itsenämme toinen toisillemme?
Onko riittämättömyyden tunne vain omassa päässämme?
Kun riittämättömyyden tunne valtaa ihmisen, se vie mielen todella alas. Tuntuu, ettei kelpaa eikä riitä kenellekään vaikka mitä tekisi. Vaikka pyrkisi kuinka miellyttämään muita tai yrittäisi olla vaan oma itsensä, niin silti saattaa kokea olevansa arvoton muille. Se on pelottava tunne. Eikä se välttämättä edes pidä paikkaansa. Miksi ihminen kokee riittämättömyyden tunnetta? Se saattaa johtua mm. lapsuudessa koetuista traumoista tai kokemus ulkopuolisuudesta ja hylätyksi jättämisestä esim. koulussa. Näiden suurien asioiden tukahduttamana ihminen yrittää jatkaa elämäänsä ja kokea itsensä tärkeäksi sekä riittäväksi. Ei ole mikään ihan helppo homma. Riittämättömyyden tunteen riittää laukaisemaan pieni sana, teko tai ele sekä tekemättömyys, sanomattomuus tai ulkopuolelle jättäminen toisen ihmisen tiedostamattakin. Voiko silloin syyttää toista ihmistä loukkaamisesta? Onko lopultakaan ongelma muissa, jos sinä koet riittämättömyyden tunnetta? Riippuu varmasti tilanteesta, mutta luulen, että todellinen ongelma onkin sinun hoitamattomat haavasi menneisyydestä. Se on valtava oivallus, kun ymmärtää, ettei toinen ihminen tieten tahtoen halua sinua loukata, mutta hän saattaa itsekin toimia omista haavoistaan käsin. Ja voi olla, että ihminen, joka on saanut pahoja kolhuja itsetuntoonsa, voi analysoida kaiken toisen tekemiset ja sanomiset loukkauksina. Vaikka toinen ihminen kehuisi sinua tekemästäsi asiasta, sinä saatat ajatella, että riität vain kun sinusta on hyötyä toiselle. Varsinkin, jos tämä kyseinen ihminen ei ole sinun kanssasi muuten yhteyksissä, kuin silloin kun tarvitsee sinua johonkin. Eikä ihminen välttämättä tarkoita sitä, ettet kelpaisi hänelle omana itsenäsi, vaikka hän ei olisi sinun kanssasi muuten tekemisissä. Sinä, joka koet olevasi riittämätön etkä tunne kelpaavasi muille, tiedän miltä sinusta tuntuu.
"Toiseen ihmiseen jää siemen itämään,
kun olet kertonut, mikä sinua on loukannut
ja olet vetänyt omat rajasi."
Mistä saisimme lisää ymmärrystä toisiimme ja itseemme? Emme tuomitsisi niin helposti ja antaisimme tilaa olla sellaisia kuin olemme? Paras neuvoni ymmärryksen lisäämiseen: PUHU.
Kerro, miltä sinusta tuntuu. Toinen ei voi tietää, oletko sinä loukaantunut hänen tekemisistään tai sanomisistaan vai koetko, että toinen ei huomioi sinua tarpeeksi. Kun kerrot, mitä koet sisimmässäsi rehellisesti ilman syyttelyä, olosi helpottuu ja luultavasti toinen osapuoli alkaa ymmärtää sinua paremmin. Toki voi olla vaihtoehto, että toinen ei ole valmis ymmärtämään tilannetta, mutta se ei ole sinun kontollasi enää. Vastuu on siirtynyt toiselle. Niin kuin minullekin sanottiin, toiseen ihmiseen jää siemen itämään, kun olet kertonut, mikä sinua on loukannut ja olet vetänyt omat rajasi. Siitä siemenestä syntyy joko kaunis alppiruusu, pieni rikkaruoho tai ei mitään. Et voi tietää, mitä siemestä syntyy, jos et ensin kastele sitä. Voi olla myöskin niin, että kertoessasi tunteistasi, saatat huomata, ettei vika olekaan muissa vaan tämä tunne on syntynyt automaattisesti suojellaksesi sinua. Mielesi on laittanut muistiin ne traumat, jotka tekivät sinuun ison ruhjeen ja ottaa käyttöön mekanismin, joka on pelastanut sinut aiemmin suuremmilta vahingoilta. Mielesi voi kuitenkin ymmärtää tilanteen väärin ja antaa väärää tietoa sinulle. Silloin tarvitset kärsivällisyyttä ja ymmärrystä itseäsi kohtaan. Mielesi yrittää vain suojella sinua. Ei mielesi halua sinulle mitään pahaa, niin kuin ei valtaosa ihmisistäkään. Sisälläsi voi olla pelokas lapsi, joka ei tiedä mitä tehdä ja tekee sen mitä parhaiten osaa siinä tilanteessa. Ota tämä lapsi syliisi. Anna hänen pelon valtaamana riehua, itkeä ja raivota. Pidät vaan lujasti, mutta hellästi syleilyssäsi. Kun hän kokee olevansa turvassa sekä olevansa sinulle tärkeä ja riittävä, hän rauhoittuu.
Kommentit
Lähetä kommentti