Ihminen ON TODELLAKIN oman onnensa seppä!
Voiko ihminen saada sen, mitä hän haluaa?
Onko tyytyväisyys seurausta tyytymättömyydelle?
Onko ihminen perusluonteeltaan tyytymätön?
Onko tyytymättömyys muutoksen perusta?
Onko niin, ettei pessimisti koskaan pety?
Viime kirjoituksessani pohdin, onko ihminen koskaan tyytyväinen, vaikka omistaisi kaiken mahdollisen materian, mitä on joko halunnut taikka hankkimisen ilosta vaan haalinut kaapit täyteen. Sain mielenkiintoisia näkökulmia siihen, että onko ihminen OIKEASTI koskaan tyytyväinen vai onko tyytymättömyys perusluonne, joka on asennettu meihin. Muuten ei voi muutoksia tapahtua, jos on kaikkeen tyytyväinen; ihminen on saavuttanut kaiken eikä halua muutosta.
Edu.fi-sivustolla (https://www.edu.fi/tunteesta_tunteeseen/104_tunnetta) kerrotaan, että tunteita on kaiken kaikkiaan 104 erilaista, joten miten pelkkä tyytymättömyys voisi olla muutoksen perusta? Eikö mm. rakkaus, ilo, suru ja pelko saa meitä muutoksen polulle? Otetaan esimerkkinä pariskunta, joka haluaa naimisiin. Naimisiin meneminen on muutos ja mikä tunne sai heidät tähän muutokseen? Rakkaus. Joten miksi ihmiset ajattelevat, että vain tyytymättömyys saa meidät tekemään muutoksen? Tottakai tyytymättömyys on yksi niistä tunteista, mutta mitäs me muilla 103 tunteella sitten tekisimme? Onko ne vaan siksi, että saisimme kokea niitä ilman että niistä olisi meidän elämän kannalta hyötyä?
Katsoin dokumentin Netflixisistä nimeltään "Secret", jonka oli ohjannut Drew Heriot v. 2006.
Siinä kerrottiin mikä voisi olla suuri salaisuus siihen, miten menestytään elämässä. Tässä dokumentissa otettiin esimerkkeinä mm. suuria tiedemiehiä kuten Einstein ja Da Vinci. Suuri salaisuus oli siinä, että ihminen olisi kiitollinen siitä, mitä hänellä on jo nyt. Jos ihminen jotain haluaa, hänen pitää toivoa sitä oikein kovasti ja nähdä se lopputulos mielessään. Mitä tunteita se herättäisi? Keskittyä vaan siihen ajatukseen, millaista se olisi, kun tavoite on saavutettu. Tällä tavoin haluamasi asia toteutuu. Aluksi mietin, mitä huuhaata tämä oikein on. Eihän ihminen noin voi ajatella, koska ei ihminen saa kaikkea, mitä haluaa. Silloin pettyisimme jatkuvasti ja olisimme luultavasti kaikki masentuneita, jos asiat ei mene niinkuin haluaisimme.
MUTTA. Aloin miettimään, miksi olen itse siinä tilanteessa kuin olen nyt. Olen onnellisesti naimisissa, minulla on kaunis koti, saan työskennellä rakkaan harrastukseni parissa jne. Olen tyytyväinen elämääni tällä hetkellä. Kaikki ne muutokset, mitä elämässäni olen tehnyt ei ole lähtenyt tyytymättömyydestä, vaan koska olen halunnut. Kun olen oikeasti halunnut jotain, olen keskittynyt siihen ja saanut sen. Aina ne haluamani asiat eivät ole olleet kovin järkeviä näin jälkikäteen ajateltuna, mutta silloin ne tuntuivat siltä. Enkä ole koskaan katunut mitään, mitä olen joskus halunnut. Tietenkin elämä itsessään luo haasteita ja silloin tyytymättömyyden tunteita syntyy meissä. Mutta miksi tekisimme elämästämme vielä vaikeampaa ajattelemalla pessimistisesti taikka olemalla vaan tyytymätön? Koska eihän tunne pelkästään vie muutokseen vaan se, kun tietää mitä haluaa ja lähtee sitä kohti. Jos ei tiedä mitä haluaa, silloin on VAAN tyytymätön ja vielä ehkä ajattelee, että on ansainnut olla tyytymätön. Tunteet tulee ja menee. Mutta kun jotain OIKEASTI haluamme, se ei niin vain menekkään menojaan paitsi jos annamme sen mennä.
Onko tyytyväisyys seurausta tyytymättömyydelle?
Onko ihminen perusluonteeltaan tyytymätön?
Onko tyytymättömyys muutoksen perusta?
Onko niin, ettei pessimisti koskaan pety?
Viime kirjoituksessani pohdin, onko ihminen koskaan tyytyväinen, vaikka omistaisi kaiken mahdollisen materian, mitä on joko halunnut taikka hankkimisen ilosta vaan haalinut kaapit täyteen. Sain mielenkiintoisia näkökulmia siihen, että onko ihminen OIKEASTI koskaan tyytyväinen vai onko tyytymättömyys perusluonne, joka on asennettu meihin. Muuten ei voi muutoksia tapahtua, jos on kaikkeen tyytyväinen; ihminen on saavuttanut kaiken eikä halua muutosta.
Edu.fi-sivustolla (https://www.edu.fi/tunteesta_tunteeseen/104_tunnetta) kerrotaan, että tunteita on kaiken kaikkiaan 104 erilaista, joten miten pelkkä tyytymättömyys voisi olla muutoksen perusta? Eikö mm. rakkaus, ilo, suru ja pelko saa meitä muutoksen polulle? Otetaan esimerkkinä pariskunta, joka haluaa naimisiin. Naimisiin meneminen on muutos ja mikä tunne sai heidät tähän muutokseen? Rakkaus. Joten miksi ihmiset ajattelevat, että vain tyytymättömyys saa meidät tekemään muutoksen? Tottakai tyytymättömyys on yksi niistä tunteista, mutta mitäs me muilla 103 tunteella sitten tekisimme? Onko ne vaan siksi, että saisimme kokea niitä ilman että niistä olisi meidän elämän kannalta hyötyä?
Katsoin dokumentin Netflixisistä nimeltään "Secret", jonka oli ohjannut Drew Heriot v. 2006.
Siinä kerrottiin mikä voisi olla suuri salaisuus siihen, miten menestytään elämässä. Tässä dokumentissa otettiin esimerkkeinä mm. suuria tiedemiehiä kuten Einstein ja Da Vinci. Suuri salaisuus oli siinä, että ihminen olisi kiitollinen siitä, mitä hänellä on jo nyt. Jos ihminen jotain haluaa, hänen pitää toivoa sitä oikein kovasti ja nähdä se lopputulos mielessään. Mitä tunteita se herättäisi? Keskittyä vaan siihen ajatukseen, millaista se olisi, kun tavoite on saavutettu. Tällä tavoin haluamasi asia toteutuu. Aluksi mietin, mitä huuhaata tämä oikein on. Eihän ihminen noin voi ajatella, koska ei ihminen saa kaikkea, mitä haluaa. Silloin pettyisimme jatkuvasti ja olisimme luultavasti kaikki masentuneita, jos asiat ei mene niinkuin haluaisimme.
MUTTA. Aloin miettimään, miksi olen itse siinä tilanteessa kuin olen nyt. Olen onnellisesti naimisissa, minulla on kaunis koti, saan työskennellä rakkaan harrastukseni parissa jne. Olen tyytyväinen elämääni tällä hetkellä. Kaikki ne muutokset, mitä elämässäni olen tehnyt ei ole lähtenyt tyytymättömyydestä, vaan koska olen halunnut. Kun olen oikeasti halunnut jotain, olen keskittynyt siihen ja saanut sen. Aina ne haluamani asiat eivät ole olleet kovin järkeviä näin jälkikäteen ajateltuna, mutta silloin ne tuntuivat siltä. Enkä ole koskaan katunut mitään, mitä olen joskus halunnut. Tietenkin elämä itsessään luo haasteita ja silloin tyytymättömyyden tunteita syntyy meissä. Mutta miksi tekisimme elämästämme vielä vaikeampaa ajattelemalla pessimistisesti taikka olemalla vaan tyytymätön? Koska eihän tunne pelkästään vie muutokseen vaan se, kun tietää mitä haluaa ja lähtee sitä kohti. Jos ei tiedä mitä haluaa, silloin on VAAN tyytymätön ja vielä ehkä ajattelee, että on ansainnut olla tyytymätön. Tunteet tulee ja menee. Mutta kun jotain OIKEASTI haluamme, se ei niin vain menekkään menojaan paitsi jos annamme sen mennä.
Kommentit
Lähetä kommentti