Tervetuloa onnellisuus!
Onko negatiivisuus sisäänrakennettua?
Olemmeko aina valmiustilassa uhkatilanteisiin?
Pääseekö negatiivisuutta pakoon?
Olen siinä elämänvaiheessa että nyt riittää masistelu. En jaksa lukea mitään surullisia tarinoita, en välittäisi katsella televisiosarjoja, joissa käsitellään kuolemista enkä halua kuunnella lauluja, joissa elämä on kamalaa ja surkeaa. Ehkä se johtuu siitä, kun olen julkaissut runokirjan, jossa käsittelen läheisen ihmisen kuolemista ja surua eikä siitäkään kauaa ole kun pääsin pahimman suruvaiheen yli. Jotenkin ympärillä on ollut niin paljon surua ja negatiivisia asioita, että nyt alkaa negamittari paukkumaan yli rajojen. Ehkä se on ihan normaalia. Sitä olen toivonutkin viimeiset kaksi vuotta. Jospa sitä vihdoinkin jaksaisi keskittyä paremmin niihin hyviin asioihin.
Mikä siinä onkin, että negatiiviset asiat vaan pompahtavat eteesi pyytämättä, mutta positiivisuudet pitää oikein kaivamalla kaivaa esiin? Ehkä ihmisen on tarkoituskin huomata kaikki uhat, mikä voisi olla haitaksi omalle elämälleen, mutta nykyihmisellä on tapana nähdä uhkana pölypallot nurkissaan, liat ikkunoissa, tahra paidassa jne. Välillä miettii, onko tässä mitään järkeä. Mieluummin valitsemme nämä pienet stressinaiheet pahimmiksi vihollisiksi, kun miettisimme että on onni omistaa koti ja vaatteita. Ehkä se on sisäänrakennettua. Ilman uhkakuvien syrjäyttämistä ja estämistä olisimme kuolleet aika päiviä sitten sukupuuttoon. Mutta mitä tehdä kun on alkanut väsyä negatiivisuuksiin?
Kuinka tässä nykymaailmassa pääsisi piiloon negatiivisuudelta? Some, sanomalehdet, televisio ja radio tarjoilevat mitä ihmiset haluavat ja valitettavasti meitä kiinnostaa enemmän uutiset katastrofeista, tapaturmista ja epäonnistumisista. Toki löytyy niitä uutisia, joissa kerrotaan onnistumisista ja onnellisuudesta, mutta somessa niihinkin saatetaan monesti kommentoida negatiiviseen sävyyn. Mikä vetää meitä negatiivisuuden maailmaan? Kun kysyy vastaantulevalta mitä kuuluu, niin monesti saamme kuulla mitkä kaikki asiat on huonosti. Ei elämä tietenkään aina ole pelkkää auringonpaistetta, mutta helpottaisiko se välillä omaakin askellusta, kun kertoisikin mitkä kaikki asiat on hyvin? Tiedän, ei ole helppo tehtävä. Ei se ole minullekaan. Mutta silti ajattelin yrittää. Jos sinä kysyisit nyt minulta, mitä minulle kuuluu, vastaisin näin:
- Erittäin hyvää! Olen julkaissut ensimmäisen runokirjani, joka onnistui mielestäni hyvin. Olen saanut sitä myös myytyä, josta olen todella kiitollinen. Minulla on maailman ihanin mies ja kaunein koti sekä olen itsekin ihana :) Tässä ei ole edes kaikki, mutta haluaisin nyt kuulla mitä hyvää sinun elämääsi kuuluu?
Olemmeko aina valmiustilassa uhkatilanteisiin?
Pääseekö negatiivisuutta pakoon?
Olen siinä elämänvaiheessa että nyt riittää masistelu. En jaksa lukea mitään surullisia tarinoita, en välittäisi katsella televisiosarjoja, joissa käsitellään kuolemista enkä halua kuunnella lauluja, joissa elämä on kamalaa ja surkeaa. Ehkä se johtuu siitä, kun olen julkaissut runokirjan, jossa käsittelen läheisen ihmisen kuolemista ja surua eikä siitäkään kauaa ole kun pääsin pahimman suruvaiheen yli. Jotenkin ympärillä on ollut niin paljon surua ja negatiivisia asioita, että nyt alkaa negamittari paukkumaan yli rajojen. Ehkä se on ihan normaalia. Sitä olen toivonutkin viimeiset kaksi vuotta. Jospa sitä vihdoinkin jaksaisi keskittyä paremmin niihin hyviin asioihin.
Mikä siinä onkin, että negatiiviset asiat vaan pompahtavat eteesi pyytämättä, mutta positiivisuudet pitää oikein kaivamalla kaivaa esiin? Ehkä ihmisen on tarkoituskin huomata kaikki uhat, mikä voisi olla haitaksi omalle elämälleen, mutta nykyihmisellä on tapana nähdä uhkana pölypallot nurkissaan, liat ikkunoissa, tahra paidassa jne. Välillä miettii, onko tässä mitään järkeä. Mieluummin valitsemme nämä pienet stressinaiheet pahimmiksi vihollisiksi, kun miettisimme että on onni omistaa koti ja vaatteita. Ehkä se on sisäänrakennettua. Ilman uhkakuvien syrjäyttämistä ja estämistä olisimme kuolleet aika päiviä sitten sukupuuttoon. Mutta mitä tehdä kun on alkanut väsyä negatiivisuuksiin?
Kuinka tässä nykymaailmassa pääsisi piiloon negatiivisuudelta? Some, sanomalehdet, televisio ja radio tarjoilevat mitä ihmiset haluavat ja valitettavasti meitä kiinnostaa enemmän uutiset katastrofeista, tapaturmista ja epäonnistumisista. Toki löytyy niitä uutisia, joissa kerrotaan onnistumisista ja onnellisuudesta, mutta somessa niihinkin saatetaan monesti kommentoida negatiiviseen sävyyn. Mikä vetää meitä negatiivisuuden maailmaan? Kun kysyy vastaantulevalta mitä kuuluu, niin monesti saamme kuulla mitkä kaikki asiat on huonosti. Ei elämä tietenkään aina ole pelkkää auringonpaistetta, mutta helpottaisiko se välillä omaakin askellusta, kun kertoisikin mitkä kaikki asiat on hyvin? Tiedän, ei ole helppo tehtävä. Ei se ole minullekaan. Mutta silti ajattelin yrittää. Jos sinä kysyisit nyt minulta, mitä minulle kuuluu, vastaisin näin:
- Erittäin hyvää! Olen julkaissut ensimmäisen runokirjani, joka onnistui mielestäni hyvin. Olen saanut sitä myös myytyä, josta olen todella kiitollinen. Minulla on maailman ihanin mies ja kaunein koti sekä olen itsekin ihana :) Tässä ei ole edes kaikki, mutta haluaisin nyt kuulla mitä hyvää sinun elämääsi kuuluu?
Kommentit
Lähetä kommentti