Ensin pitää luopua, että voi saada jotain tilalle

Miksi on vaikeaa luopua?

Mikä saa ihmisen jäämään aloilleen vaikkei ole tyytyväinen tilanteeseensa?

Mikä tekee päätöksen teosta hankalaa?

 Minun lempilauseeni on: Ensin pitää luopua jostain, että voi saada jotain tilalle. Olen sen oppinut pienen elämäni aikana ja tämä samainen lause sopii melkein kaikkiin elämäntilanteisiini, joissa olen tehnyt jonkinlaisen elämänmuutoksen. Muutokseen liittyy aina päätöksen tekoa ja luopumista, joka varmasti tekee asiasta hankalaa. Miksei sitä voisi vaan saada asioita ilman  luopumista? Luulen, että moni meistä olisi uupumuksen partaalla, jos ei elämässämme tapahtuisi luopumista uusien asioiden tieltä. Jotta muutoksen voi tehdä, täytyy miettiä pystynkö tai jaksanko elää tässä elämäntilanteessa vai olisiko muutos pakollinen itseni takia. Tietenkään luopuminen ei ole koskaan helppoa ja muutos saattaa pelottaa, mutta kuitenkin siinä tilanteessa kannattaa miettiä, mitä hyvää luopumisesta ja muutoksesta voi syntyä. Älä mieti, mitä kamalaa tai pahaa muutoksesta tai luopumisesta voi tapahtua. Silloin ei voi olla mikään yllätys, ettet uskalla lähteä muutoksen tielle. Älä myöskään keksi tekosyitä. Ne eivät vie elämääsi yhtään minnekkään. Helppoahan se on minun täältä näppäimistön takaa huudella, mutta mikset silti kokeilisi? Mikä sinua estää? 

Olen aina miettinyt, miten ihminen pystyy vuodesta toiseen pysymään samassa elämäntilanteessa, jossa ei ole itsellä hyvä olla. Saattaa olla vielä niinkin, että ihminen tietää kyllä ratkaisun ongelmaansa, mutta ei jostain syystä sitä tee. Itse en pystyisi siihen. Jos minulla on paha olla, pyrin etsimään ratkaisua, jolla saan oloni helpottumaan ja olen valmis kokeilemaan melkeinpä kaikkea sekä myös valmis luopumaan asioista, jotka eivät enää sovi minulle. Haluan tehdä päätöksiä, jotka ovat minulle  sekä arvoilleni sopivia ja jotka helpottavat omaa elämääni jollain tavalla. En tietenkään sano, että se olisi ollut niin yksinkertaista aina, mutta olen tiennyt että se on pakollista itseni takia. Jos minun olisi pitänyt tyytyä toivottomaan tilanteeseeni useampia vuosia, olisin varmasti menettänyt järkeni ja olisinko edes enää elossakaan. Miksi on niin vaikeaa luopua jostain ja tehdä päätöksiä? Onko se pelko? Turvattomuuden tunne? Uskalluksen puute? Viitsiminen? Syitähän voi olla monia, mutta onko syyt järkeviä? Kannattaako näiden syiden takia jäädä vellomaan huonoon oloon loppuelämäksi? Odotatko, että joku vetäisi sinut sieltä ylös ja päättäisi sinun puolestasi? Sitä saat varmasti odottaa loppuelämäsi. Tai jos joku päättäisikin sinun puolestasi, olisitko sittenkään tyytyväinen? Toki tässä tilanteessa voit syyttää toista huonosta päätöksestä ja pääset muka livahtamaan kuin koira veräjästä. Todellisuudessa kun kyse on sinun elämästäsi, niin parhaimmat päätökset syntyvät kun teet ne itse. Jos päätöksesi olikin huono, aina voit tehdä uuden. Et voi tietää etukäteen tuleeko päätöksesi olemaan hyvä vai huono, mutta ilman sitä askeleen ottamista et sitä koskaan voi saada selville.