Kun päässä pyörii sama nauha

Miksi ihminen ei osaa unohtaa?

Voi kuinka ihanaa olisi, kun vaikeat asiat voisi vain unohtaa sormia napsauttamalla! Mutta ei.
Ihminen on junnaaja. Ei siinä mitään jos ne hyvät asiat jättävät meihin muistijäljen ja niiden kanssa voisi jatkaa elämää, mutta kun kaikki ne traumat ja vastoinkäymiset jäävät myös. Kyllä niidenkin kanssa voi oppia elämään, vaikka joskus jääkin ns. "levy soimaan jatkuvana looppina". Joskus se vain turhauttaa. Vaikka elämä olisi muuten mallillaan, niin onhan se ärsyttävää, kun saa oman mielensä matalaksi hyvästä päivästä huolimatta pelkästään ajattelemalla.

Miksi emme osaa toimia vain vaistovarassa niin kuin muutkin eläimet? Ilman turhaa miettimistä ja pähkäilyä? Elämä olisi paljon suoraviivaisempaa, eikä tarvitsisi edes miettiä mitä muut ajattelevat, kun hekin toimisivat pelkästään vaistojen varassa. Sen myötä jäisi myös häpeä, kateus, viha ja muut kielteiset tunteet vähemmälle ja niitä käytettäisiin vain kun olisi oikeasti sillä hetkellä tarve. 

Mitä hyötyä muistamisesta on? Tähän varmasti moni vastaisi, että ei muuten voi oppia virheistään tai menneisyydestään. Tarvisiko meidän? Kyllä muutkin eläimet oppivat varomaan vihollisia ilman jatkuvaa muistutusta siitä silloin kun ei sitä tietoa tarvitsisi. Toki en minä tiedä, mitä muiden eläimien päässä pyörii, en edes ihmisten. Ehkä meidän kaikkien päässä on tyyppi, joka pyörittää posetiivin kampea päivästä toiseen.