Ahdistuksen syövereissä
Miksi ahdistus on lisääntynyt ihmisissä?
Onko ahdistuksesta tullut uusi muoti-ilmiö?
Voiko ahdistuneisuushäiriöstä parantua?
Ennen en edes tiennyt mitä ahdistus on. Kuvittelin että se on vaan joku ohimenevä tunne, mikä koetaan tarpeen vaatiessa. Olin väärässä. Kyllä toki ahdistus voi olla myös ohimenevä tunne, mutta en ennen osannut ajatellakkaan mitä se on kun sairastuu ahdistuneisuushäiriöön. Eikä sitä osaa edes kenellekkään kertoa, mitä se on ja eikä sitä näy ulospäin. Pääosin kaikki on suhkot hyvin, mutta tietyt stressaavat tilanteet saattavat aiheuttaa ahdistuskohtauksia; keho alkaa täristä, pää tuntuu paisuvan, ei pysty ajattelemaan järkevästi, pelkää menettävänsä itsekontrollin... Se on aika pelottava olotila ja yleensä se tulee yllättäen. Sen jälkeen kun tämä diagnoosi lyötiin eteeni, elämä on ollut aika toisenlaista. Missä vaiheessa ahdistuksesta on tullut häiriö taikka sairaus? Mitä maailmalla on tapahtunut?
No yksi syy varmasti on työolosuhteiden muuttuminen, työtahdin kiristäminen ja työntekijöiden vaatimustason kasvu. Koko ajan pitäisi tehdä enemmän ja lyhyemmässä ajassa sekä olla monipuolisempi. Toinen syy luulisin olevan myös media. Ihmisten pitäisi olla enemmän ja enemmän tuotteliaampia myös vapaa-aikana ja arjessa. Niin ainakin mediat väittävät. Jos et pystykkään kaiken arjen pyörityksen keskellä liikkumaan joka päivä, kutomaan kymmeniä villasukkia, käymään kymmenissä kansalaisopiston kursseissa, pitämään yhteyttä ystäviin, tekemään uusia asioita ja kokea uusia kokemuksia niin olet laiska ihminen. Ja vielä se, että enemmän ja enemmän ihmisen pitäisi toimia yksin, niin onko se ihme jos me laumaeläimet saamme paniikkikohtauksia taikka ahdistuskohtauksia nykyään enemmän?
Myöskin puhumattomuus vaikeista asioista eivät ainakaan helpota asiaa. Nykyään tuntuu, ettei välttämättä viitsi näyttää rehellisesti omia tunteitaan vaan yrittää jollain tavalla olla pilaamatta toisen elämää omilla murheilla. Negatiiviset tunteet ovat asia, josta pitäisi päästä äkkiä yli ja unohtaa. Ainakin se helpottaa ympärilläsi olevia ihmisiä, kun näyttää ettei sinua mikään vaivaa. Tämän takia ahdistuneisuudesta kärsivät yrittävät sinnitellä ja taistella parhaansa mukaan sairautta vastaan, mikä tekee asiasta vielä vaikeampaa, jonka myötä ahdistuneisuus kasvaa ja siinä sitten ollaankin. Soppa on hyvin hämmennetty ja eikä niitä ainesosia saa enää erikseen ainakaan kovin helposti. Aina keittäjä on valmis sekoittamaan soppaa lisää kun tulee vähäkin heikko hetki. Uskon kyllä, että elämä on pääosin hyvää ja onnellista, mutta tällainen häiriö kummittelee taustalla odottaen, koska saa taas näyttäytyä. Toivon, että tämä kummitus etsisi uuden asuinsijan, mutta olen hieman skeptinen.
Olen kertonut suruajan aikana kokemasta ahdistuksesta runokirjassani "Rakkaudella kaivaten", jota voit ennakkotilata 25.10.2019 asti.
ENNAKKOVARAA:
https://heidipajuluoma.webnode.fi/
Onko ahdistuksesta tullut uusi muoti-ilmiö?
Voiko ahdistuneisuushäiriöstä parantua?
Ennen en edes tiennyt mitä ahdistus on. Kuvittelin että se on vaan joku ohimenevä tunne, mikä koetaan tarpeen vaatiessa. Olin väärässä. Kyllä toki ahdistus voi olla myös ohimenevä tunne, mutta en ennen osannut ajatellakkaan mitä se on kun sairastuu ahdistuneisuushäiriöön. Eikä sitä osaa edes kenellekkään kertoa, mitä se on ja eikä sitä näy ulospäin. Pääosin kaikki on suhkot hyvin, mutta tietyt stressaavat tilanteet saattavat aiheuttaa ahdistuskohtauksia; keho alkaa täristä, pää tuntuu paisuvan, ei pysty ajattelemaan järkevästi, pelkää menettävänsä itsekontrollin... Se on aika pelottava olotila ja yleensä se tulee yllättäen. Sen jälkeen kun tämä diagnoosi lyötiin eteeni, elämä on ollut aika toisenlaista. Missä vaiheessa ahdistuksesta on tullut häiriö taikka sairaus? Mitä maailmalla on tapahtunut?
No yksi syy varmasti on työolosuhteiden muuttuminen, työtahdin kiristäminen ja työntekijöiden vaatimustason kasvu. Koko ajan pitäisi tehdä enemmän ja lyhyemmässä ajassa sekä olla monipuolisempi. Toinen syy luulisin olevan myös media. Ihmisten pitäisi olla enemmän ja enemmän tuotteliaampia myös vapaa-aikana ja arjessa. Niin ainakin mediat väittävät. Jos et pystykkään kaiken arjen pyörityksen keskellä liikkumaan joka päivä, kutomaan kymmeniä villasukkia, käymään kymmenissä kansalaisopiston kursseissa, pitämään yhteyttä ystäviin, tekemään uusia asioita ja kokea uusia kokemuksia niin olet laiska ihminen. Ja vielä se, että enemmän ja enemmän ihmisen pitäisi toimia yksin, niin onko se ihme jos me laumaeläimet saamme paniikkikohtauksia taikka ahdistuskohtauksia nykyään enemmän?
Myöskin puhumattomuus vaikeista asioista eivät ainakaan helpota asiaa. Nykyään tuntuu, ettei välttämättä viitsi näyttää rehellisesti omia tunteitaan vaan yrittää jollain tavalla olla pilaamatta toisen elämää omilla murheilla. Negatiiviset tunteet ovat asia, josta pitäisi päästä äkkiä yli ja unohtaa. Ainakin se helpottaa ympärilläsi olevia ihmisiä, kun näyttää ettei sinua mikään vaivaa. Tämän takia ahdistuneisuudesta kärsivät yrittävät sinnitellä ja taistella parhaansa mukaan sairautta vastaan, mikä tekee asiasta vielä vaikeampaa, jonka myötä ahdistuneisuus kasvaa ja siinä sitten ollaankin. Soppa on hyvin hämmennetty ja eikä niitä ainesosia saa enää erikseen ainakaan kovin helposti. Aina keittäjä on valmis sekoittamaan soppaa lisää kun tulee vähäkin heikko hetki. Uskon kyllä, että elämä on pääosin hyvää ja onnellista, mutta tällainen häiriö kummittelee taustalla odottaen, koska saa taas näyttäytyä. Toivon, että tämä kummitus etsisi uuden asuinsijan, mutta olen hieman skeptinen.
Olen kertonut suruajan aikana kokemasta ahdistuksesta runokirjassani "Rakkaudella kaivaten", jota voit ennakkotilata 25.10.2019 asti.
ENNAKKOVARAA:
https://heidipajuluoma.webnode.fi/
Kommentit
Lähetä kommentti